ettei tässä nyt räjähdä. Raskauteni on tällä hetkellä viikolla 31+2, on ollut tässä kaikenlaista. Sairaslomalla olen varmaan ollut jo rv 20

alkaen, ensin selkäkipeän takia ja sitten supistusten takia, olin sairaalassa rv 22 5 päivää,  supisteli niin kovasti, ettei tytön

synnytyksessäkään ollut semmoisia supistuksia. Nyt synnytys alkaa olla lähempänä ja jännittää miten tällä kertaa pärjään ja

muutenkin kun olen sit 6 v tytön kanssa ja pienen vauvan kanssa ihan kolmisin. Kyllä se isä on kuvioissa et käy kattoo ja tyttö menee

isälleen, mut tarvitsen paljon tukea läheisiltä ihmisiltä et jaksan ja pärjään. Me kun tytön kanssa muutettiin eri paikkakunnalle kuin isä.

Tulin takaisin kotipaikkakunnalle, lähemmäs ystäviä ja sukulaisia. Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin luulin, ei ollutkaan niin

helppoa. Ystäväni hylkäsi minut niin sanotusti just silloin kun häntä tarvitsisin, sanonut asioita jotka loukkaavat tosissaan ja

mietinkin keneen tässä maailmassa voi enää luottaa. Ystävän ystävien kanssa en halua olla oikein tekemisissä, koska en voi

luottaa heihin. Nyt ei ole oikein ketään kelle puhua, muuta kuin siskoni. Jospa se tästä päivä kerrallaan ja kohta on pieni vauva

maailmassa ja toivon, että kaikki menee hyvin.

Ei jaksa aina keskittyä miettimään mitä sitä kirjoittaisi.En kyllä lukenut mitä olen viimeksi kirjoittanut,mutta olisiko

se ollut se sairasloma juttu.En ole enää vuodeosastolla töissä,jouduin sieltä pois tämän käden takia.

Sitten menin vanhuksille pitämään seuraa,lukemaan,laulamaan ja pitämään semmoisia virikkeellisiä

tuokioita.Nyt on sitten loma päivät ja sitten työt loppuvatkin.Kaikenlaista on sattunut tässä.

Raskaana olen rv. 10+5.   Rv 7 jo supisteli mutta nyt on mennyt ihan hyvin.Kouristuksia on välillä,mutta ne kuuluu asiaan kun

maha kasvaa ja kohtu.Aamupahoinvointia ei hirveesti ollut,iltapahoinvointi kaikkein pahin,maha ei saa yhtään mennä

tyhjäksi,muuten tulee tosi paha olo ja yököttää vaan.On se vähän hellittänyt mutta alussa se oli ihan kauheaa.

Tyttökin on innoissaan pienestä tulokkaasta,se sanoo vaan et sen pitää olla tyttö.Odottelee innoissaan ja sanoo miksi pitää

odottaa kesään asti.Kesäkuun alussa on laskettu aika.Jospa kaikki menee tällä kertaa hyvin,ettei supistele niin hirveästi

kuin tytön aikana.Vaikka raskausaikana oli hirveästi ennen aikaisia supistuksia,tyttö kuitenkin tuli maailmaan 8 päivää

yliajalla.Mutta tässä on kuulumisia minulta ja toivon,että käytte kommentoimassa jotain minulle.

Nyt tässä vaan jatketaan mahan kasvatusta. Talvenodotusta kaikille!

7.9 loppui sairasloma ja samana päivänä oli työterveyslääkärille aika,niinhän se teki et kirjoitti lapun missä sanotaan etten voi

tehdä tätä työtä ja etten jatkossakaan voi tehdä semmoista työtä missä oikea käsi rasittuu.Kyllä tää on pyllystä.

Ei ole ollut kovin hyvä mieli.

Hirveesti olisi sanomista ja kertomista mut vaan jotenkin ei jaksa.En ole oikein jaksanut kotona mitään,kauhea ponnisteleminen,

että olen jaksanut tiskata ja imuroida.Yritän jaksaa toisella kertaa kirjoittaa enemmän.

Runojakin pyörii mielessä,mut niissä ei ole oikein järkeä.

Varoituksen sananen,että valitan tässä kirjoituksessa melkoisesti.

En ole kirjoittanut pitkään aikaan.Aloitin ne työt pesijänä ja hoitoapulaisena

ja on ollut rankkaa hommaa.OIkea käsi reistailee niin paljon,että.

Välillä ei ole ollenkaan puristusvoimia.Sitä kun vanhuksia pesee,

niin on se melko raskasta.Se on vanha vika ja ei siihen taida mikään auttaa.

Ahdistaa koko sairastaminen jo pikkuhiljaa.

Kävin kattomassa kelan sivuilta paljon saan asumistukea,

kun oli tullut vähän rahaa tilille.

No saan peräti 22 e ja vähän päälle.No muutettiin tytön kans

uudestaan vähän lähemmäs

kylää,ettei ole pitkä matka töihin eikä tytöllä hoitoon.

Muutettiin 59 neliön asauntoon ja tämä on paljon parempi,

tykkään todella.Pystyin maksamaan vuokrasta tälle kuulle vain 100 e

ja syyskuulta pitää maksaa sit ens kuussa,joten

ensimmäisestä palkasta ei jää mitään jäljelle.

Ei yhtään hauskaa.Mielikään ei ole ollut kovin hyvä,kun

kättä pakottaa koko ajan.

Paras ystäväni jota näen harvoin,mutta liikaa

siihen olen luottanut että se jaksaa tukea minua ja

kuunnella ja ymmärrän kyllä,et alkaa ärsyttää kun aina

laitan sille viestiä kun on paha olla.

Ymmärsin sen verran itseäni,että olen aivan liikaa

ihmisissä kiinni.En osaa olla yksin yhtään.

Jos mulla on paha olla,haluan kirjoittaa jolle tai

soittaa.Ei se minusta väärin ole jos on paha olla,pitääkö

minun pitää kaikki omat murheeni sisälläni,sittenhän vasta

en voi hyvin,kun en voi kellekään puhua.

Jos en voi tehdä töitä,joudun sairaslomalle ja miten sitä sitten

ostetaan ruokaa ja maksetaan vuokra.

Itkenyt olen tällä viikolla melkoisesti,kun juttelin

parhaan ystäväni kanssa ja kuulin sen äänestä jo ettei se

oikein jaksa enää kuunnella mua.On vaan niin paha olla.

Kaipaan niin jotain pientä eläintä jota saan paijata.

Käykääpäs kommentoimassa.

Lomailemassa ollaan oltu kotiseudulla jo yli viikko.Ollaan täällä vielä 2 viikkoa,sitten kotia takaisin.Muutetaan tytön kanssa lähemmäs kylää,kun sain tytölle päiväkotipaikan ja itse työpaikan,toivon pystyväni olemaan töissä ja voin hyvin.Nyt aurinko paistaa ja on ihanaa.Välillä on ahdistanut niin että.Mökillä ollaan oltu ja nettiin en nyt pääse usein,joten palataan ja kirjoitelkaa.

Onhan tässä sen verran tapahtunut,et sairastunut olen,tuli kohtutulehdus siihen on 2 lääkkeet ja sit vielä hiivatulehduskin.En tiedä käykö mulle nämä lääkkeet kun kutittaa ihoa.Eilen oli tosi paha olo ja mahaan sattui,tuntui ettei pysy yhtään pystyssä,soitin sairaalaan ja sanoi et kattoa vointia aamuun et paheneeko vai paraneeko olo.Yrittänyt laittaa kaikkea rasvaa iholle ja ei kun kutkuttaa vaan.Ollaan koko perhe lomailemassa,ilmat on olleet aika ihania ja nythän se sit loppui ne lämpimät ilmat.Mut kirjoitelkaa mitä kuuluu?