Huimaa,Huimaa.

On niin huono olo,

tuntuu ettei pysy pystyssä.

Onko mun elämäni tämmöistä aina?

Epätodellinen olo,ahdistaa ja itkettää.

Itkeminenkin varmaan auttaisi välillä,

muttei se aina sekään tule.

Välillä on vaan niin paha olo,etteikö

se itku nyt tulis,jos olo helpottaa.

Miten saan lähipiirin ymmärtämään

etten ole terve ja että tarvitsen nyt

kaikkein eniten tukea kuin koskaan.

Vanhempani yrittävät etsiä syytä

jostain muualta,esim hormooneista,

tyhmää,häpeääkö ne niin paljon sitä,että

oma tyttö ei ole terve.

Ihminen joka ei ole koskaan ollut masentunut,

ei voi ymmärtää sitä oikealla tavalla.

Päivä kerrallaan,jospa tämä joskus loppuu tämä

olo.Paranen ja voin hyvin.

Viime talvena kirjoitettu.