Heido vaan kaikille!

Varoituksen sananen,että valitan tässä kirjoituksessa melkoisesti.

En ole kirjoittanut pitkään aikaan.Aloitin ne työt pesijänä ja hoitoapulaisena

ja on ollut rankkaa hommaa.OIkea käsi reistailee niin paljon,että.

Välillä ei ole ollenkaan puristusvoimia.Sitä kun vanhuksia pesee,

niin on se melko raskasta.Se on vanha vika ja ei siihen taida mikään auttaa.

Ahdistaa koko sairastaminen jo pikkuhiljaa.

Kävin kattomassa kelan sivuilta paljon saan asumistukea,

kun oli tullut vähän rahaa tilille.

No saan peräti 22 e ja vähän päälle.No muutettiin tytön kans

uudestaan vähän lähemmäs

kylää,ettei ole pitkä matka töihin eikä tytöllä hoitoon.

Muutettiin 59 neliön asauntoon ja tämä on paljon parempi,

tykkään todella.Pystyin maksamaan vuokrasta tälle kuulle vain 100 e

ja syyskuulta pitää maksaa sit ens kuussa,joten

ensimmäisestä palkasta ei jää mitään jäljelle.

Ei yhtään hauskaa.Mielikään ei ole ollut kovin hyvä,kun

kättä pakottaa koko ajan.

Paras ystäväni jota näen harvoin,mutta liikaa

siihen olen luottanut että se jaksaa tukea minua ja

kuunnella ja ymmärrän kyllä,et alkaa ärsyttää kun aina

laitan sille viestiä kun on paha olla.

Ymmärsin sen verran itseäni,että olen aivan liikaa

ihmisissä kiinni.En osaa olla yksin yhtään.

Jos mulla on paha olla,haluan kirjoittaa jolle tai

soittaa.Ei se minusta väärin ole jos on paha olla,pitääkö

minun pitää kaikki omat murheeni sisälläni,sittenhän vasta

en voi hyvin,kun en voi kellekään puhua.

Jos en voi tehdä töitä,joudun sairaslomalle ja miten sitä sitten

ostetaan ruokaa ja maksetaan vuokra.

Itkenyt olen tällä viikolla melkoisesti,kun juttelin

parhaan ystäväni kanssa ja kuulin sen äänestä jo ettei se

oikein jaksa enää kuunnella mua.On vaan niin paha olla.

Kaipaan niin jotain pientä eläintä jota saan paijata.

Käykääpäs kommentoimassa.