Heido vaan kaikille!
Varoituksen sananen,että valitan tässä kirjoituksessa melkoisesti.
En ole kirjoittanut pitkään aikaan.Aloitin ne työt pesijänä ja hoitoapulaisena
ja on ollut rankkaa hommaa.OIkea käsi reistailee niin paljon,että.
Välillä ei ole ollenkaan puristusvoimia.Sitä kun vanhuksia pesee,
niin on se melko raskasta.Se on vanha vika ja ei siihen taida mikään auttaa.
Ahdistaa koko sairastaminen jo pikkuhiljaa.
Kävin kattomassa kelan sivuilta paljon saan asumistukea,
kun oli tullut vähän rahaa tilille.
No saan peräti 22 e ja vähän päälle.No muutettiin tytön kans
uudestaan vähän lähemmäs
kylää,ettei ole pitkä matka töihin eikä tytöllä hoitoon.
Muutettiin 59 neliön asauntoon ja tämä on paljon parempi,
tykkään todella.Pystyin maksamaan vuokrasta tälle kuulle vain 100 e
ja syyskuulta pitää maksaa sit ens kuussa,joten
ensimmäisestä palkasta ei jää mitään jäljelle.
Ei yhtään hauskaa.Mielikään ei ole ollut kovin hyvä,kun
kättä pakottaa koko ajan.
Paras ystäväni jota näen harvoin,mutta liikaa
siihen olen luottanut että se jaksaa tukea minua ja
kuunnella ja ymmärrän kyllä,et alkaa ärsyttää kun aina
laitan sille viestiä kun on paha olla.
Ymmärsin sen verran itseäni,että olen aivan liikaa
ihmisissä kiinni.En osaa olla yksin yhtään.
Jos mulla on paha olla,haluan kirjoittaa jolle tai
soittaa.Ei se minusta väärin ole jos on paha olla,pitääkö
minun pitää kaikki omat murheeni sisälläni,sittenhän vasta
en voi hyvin,kun en voi kellekään puhua.
Jos en voi tehdä töitä,joudun sairaslomalle ja miten sitä sitten
ostetaan ruokaa ja maksetaan vuokra.
Itkenyt olen tällä viikolla melkoisesti,kun juttelin
parhaan ystäväni kanssa ja kuulin sen äänestä jo ettei se
oikein jaksa enää kuunnella mua.On vaan niin paha olla.
Kaipaan niin jotain pientä eläintä jota saan paijata.
Käykääpäs kommentoimassa.
Kommentit